HARRASTA PARSONIN KANSSA

AGILITY

Agility on vauhdikas koiraurheilumuoto, jossa ohjaajan tarkoituksena on saada koira suorittamaan tuomarin suunnittelema esterata virheettömästi ihanneajassa. Laji on saanut alkunsa Englannissa vuonna 1977, jolloin hevosten esteradasta muokattiin koirille sopiva versio. Suomessa agility on ollut virallinen kilpailulaji vuodesta 1989 lähtien. Lajin harrastaja- ja kilpailijamäärät ovat myös parsonväen keskuudessa jatkuvasti kasvussa ja yksi suosituimmista koiraharrastuksista.

Parson on agilityyn mitä sopivin rotu niin luonteensa kuin fyysisten ominaisuuksiensa puolesta. Luonteeltaan parson on innokas, energinen ja oppivainen. Luonteesta sopivassa määrin löytyvä kovuus on pelkästään etu agilitya harrastettaessa. Fyysisesti parson on ketterä, nopea ja työkoirataustansa takia kuin luotu liikkumaan. Agility on koirallekin urheilulaji, joten suoriutuakseen radoista kunnialla, sen tulee olla hyvässä kunnossa. Lisäksi on aina muistettava, että agilityn pitäisi olla hauskaa sekä ohjaajan että koiran mielestä!

KATSO AGILITYSSÄ KISAAVAT PARSONIT!

MEJÄ

Parsoneilla on osallistumisoikeus metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen, jossa testataan koiran taipumuksia haavoittuneen riistaeläimen seuraamiseen. Tarmokkaana ja rohkeana koirana parson nauttii liikkumisesta ja ulkoilusta luonnossa, lisäksi parsonista löytyy riistaviettisyyttä ja periksiantamattomuutta, ominaisuuksia, joita jäljestävä koira tarvitsee. MEJÄ vaatii myös ohjaajalta paljon: hyvää kuntoa sekä viitseliäisyyttä kouluttaa koira jäljelle. Jäljestämisen opettamisen voi aloittaa jo pentuiässä, kuitenkin vähitellen ja varoen kyllästyttämästä koiraa liiallisella harjoittelulla. Jäljestäminen on parhaimmillaan hyvin palkitseva harrastus, nenätyöskentelyhän on koiralle melkein kuin terapiaa!

LINKKI: Asiaa Mejä-harjoittelusta tarjoaa esim. ANNE LOHVANSUUN ylläpitämä sivu.

LUOLAKOKEET JA METSÄSTYS

Parsonrussellinterrieri on alunperin ketun luolametsästykseen kehitetty rotu, joten metsästysviettiä rodusta löytyy kiitettävästi. Niin käytännön metsästyksessä kuin luolakoirien taipumuskokeissakin parsonit ovat toimineet varsin mukavasti. Keskivertoparson ei ole luonteeltaan välttämättä yhtä kiihkeä kuin luolametsästykseen yleisemmin käytettävät terrierirodut, mutta omaa varmasti tarvittavan määrän rohkeutta, sitkeyttä sekä tervettä järkeä pystyäkseen työskentelemään luolakoirana. Eri linjoissa on kuitenkin metsästysvietin suhteen eroja. Metsästyskäyttöön parsonia hankkivan kannattaakin ottaa kasvattajalta selvää etukäteen, löytyykö kasvattien suvusta tarpeeksi viettiä käytännön luolametsästystä ajatellen.

LINKKI:Asiaa LUT-kokeesta tarjoaa esimerkiksi SUOMEN MÄYRÄKOIRALIITTO. Samoilta sivuilta löytyy myös paljon asiaa LUMEsta sekä VERIstä.

LUOLAKOIRIEN VESIRIISTAKOE

Luolakoirien vesiriistakoe on hyväksytty viralliseksi koemuodoksi 1.5.2001. Kokeen alkuperämaa on Saksa, mistä se on saksanmetsästys- ja kettuterrieriharrastajien myötävaikutuksella rantautunut Suomeen. Vesiriistakokeessa arvioidaan koiran ohjattavuutta ja saaliin hakukykyä vedessä, saaliin noutamista vedestä sekä koiran jäljestyskykyä kuivalla maalla. Kuten monet terrierit, niin myös parsonit uivat mielellään ja ovat voimakkaasti saalistusviettisinä melko helposti opetettavissa noutamaan.

Parson soveltuu siis vallan mainiosti minikokoiseksi noutajaksi vesilintujen metsästykseen, jos omistajalla vain on taitoa ja aikaa opettaa se tähän tehtävään.

TOKO

SKL:n tottelevaisuuskoesääntöjen mukaan koirien tottelevaisuuskoulutuksen tavoitteena on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa. Jokaisella koiranomistajalla on velvollisuus kouluttaa lemmikkinsä niin, että se tottelee peruskäskyjä ja pysyy omistajansa hallinnassa vaikkei tottelevaisuus kilpailulajina kiinnostaisikaan.

Vaikka parson on älykäs ja nopea oppimaan sekä omaa ainakin jonkin verran miellyttämisen halua, TOKO-koirana siinä riittää haastetta! Ideana olisi löytää oikeat keinot, jolla hieman lyhytpinnaisen parsonin kiinnostus tottelevaisuuskoulutukseen saadaan pidettyä yllä ja mieli pysymään iloisena. Koulutuksessa kannattaa hyödyntää parsonin voimakasta saalistusviettiä, jonka avulla koiraa on helppo motivoida. TOKO-parsonin ohjaaja joutuu kuitenkin tottumaan kaikennäköisiin yllätyksiin, mutta kun joku suoritus lopulta onnistuu, todella aitoa onnistumisen iloa kokee ohjaajan lisäksi myös koira.

NÄYTTELYT

FCI on myöntänyt parsoneille CACIB-oikeudet 1.7.2001 lähtien, joten nykyisin parsoneillekin jaetaan näyttelyissä kansainvälisen muotovalion arvoon oikeuttavia sertifikaatteja (CACIB). Parson voi myös kilpailla eri maiden muotovalio- ja voittaja -titteleistä.